Kuka on Ted Apter?
Isäni teki kansainvälisen uran lääkärinä, minkä vuoksi näin paljon maailmaa jo pienenä lapsena. Lapsuudenkotini ei kuitenkaan ollut tyypillinen porvariskoti, ja päädyin jo nuorena huolehtimaan ihmisistä ja kantamaan vastuuta asioista.
Ensin löysin paikkani toistakymmentä vuotta partiossa ja pian myös politiikassa, ja uskon sen johtuvan ennen kaikkea elämäni ensimmäisistä vuosista.
Lapsuuden kokemuksilla on taipumus määrittää ihmistä.
Kokonaisuutena siis avoin, utelias, huumorintajuinen – ja ennen kaikkea inhimillinen oikeistopoliitikko.
Jos läheisiltäni kysyy, pyrin löytämään ratkaisuja ja rakentamaan siltoja. Tämä näkyy paitsi arjessa, myös politiikassa: monipuoliset kokemukset auttavat ymmärtämään erilaisia ihmisiä.
Olen filosofointiin taipuvainen soutaja, vaeltaja ja purjehtija. Entinen haastemies, teknoreivaaja ja vanginvartija. Työelämässä olen juristi ja EU-asiantuntija, kokoomuslaisena palkansaajien etujärjestössä. Olen suomalainen, jolla on sukujuuret niin Puolasta kuin Liettuasta. Sen lisäksi olen suomenruotsalainen ja suomenjuutalainen.
Taustani vuoksi olen hieman epätyypillinen kokoomuslainen.
Minusta on kasvanut empaattiseen talouskasvuun uskova sinivihreä arvoliberaali.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinivihreät ja liberaalit arvot määrittävät sitä, kuinka talouskasvuun päästään. Empaattisuus tarkoittaa, että tuo talouskasvu tulee jakautua meille kaikille reilulla tavalla.
“Olen 37-vuotias. Mietin, miltä maailma näyttää silloin, kun omat lapseni ovat perustamassa perhettä.”
Idealisti minussa unelmoi siitä, että murroksessa olevassa maailmassa ihmisistä tulisi ajan myötä empaattisempia toisiaan kohtaan. Että humanismi ei olisi vain kuorrutetta tai pintasedimenttiä, vaan että ihmiset muuttuvat entistä ymmärtäväisemmiksi toisiaan kohtaan.
Henkilökohtaisessa elämässä unelmoin siitä, että nykyinen yhden hengen perheeni olisi vielä joku päivä useamman henkilön perhe. Koira, ei autoa, ei omakotitaloa, vaan riittävän kokoinen minimalistinen kerrostaloasunto Helsingin kantakaupungissa. Mutta kuitenkin niin, että puistoon, metsään ja merelle on lyhyt matka. Töölöstä täytyy välillä päästä luontoon.
Uskon, että ihmiskunta menee koko ajan parempaan suuntaan. Samalla tiedän, ettei se tapahdu itsestään. Se vaatii sivistyneitä päätöksiä. Viime vuonna luin 59 kirjaa ja sain niistä monta hyvää ajatusta siitä, kuinka voimme tehdä tulevaisuudesta meille kaikille paremman.
Minulle keskeisiä arvoja ovat merkityksellisyys, toivo ja eettisyys.
Inhoan kaikkein eniten epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten luottamuksen pettämistä. Siksi olen välillä miettinyt, olenko liian kiltti politiikkaan. Haluan kuitenkin uskoa, että demokratiassa on paikkansa myös heille, jotka eivät ole täällä pelaamassa pelejä. Siksi on ollut elintärkeää, että riittävän moni samalla tavalla ajatteleva on halunnut auttaa minua eteenpäin.
Politiikassa ajan kestävämpiä instituutiota sekä ylisukupolvista ja fiksumpaa toimintaa.
Haluan rakentaa sellaista järjestelmää, joka poistaa mahdollisuuksia epäoikeudenmukaiseen toimintaan. Haluan tasata mahdollisuuksia ja antaa ihmisille reilut keinot ja perusteltua uskoa rakentaa sellainen elämä, joka tuntuu hyvältä. Riippumatta siitä, onko se minulle hyödyllistä. Se ei ole keneltäkään pois, mutta meille kaikille hyväksi.
Europarlamentissa haluaisin nähdä enemmän yhteistyötä.
Poliittisessa retoriikassa vierastan sitä, että kotiyleisölle esiinnytään kaiken hyvän puolestapuhujina ja EU:ta käytetään syntipukkina kaikkeen pahaan. EU on meille väline toimia paremmin kaikkien hyvinvoinnin, vaurastumisen ja kestävän ympäristön puolesta. On meistä kiinni, miten siinä onnistumme.
Euroopan unionissa on kohta parlamentaarikkoja 30 maasta, eri kulttuuritaustoista ja eri tavoitteilla. Sillanrakentajalle on varmasti tarvetta. Europarlamentaarikkona haluan yhteistyöllä ajaa asioita, joiden uskon olevan meille kaikille hyväksi - ennen kaikkea pitkällä aikavälillä:
Empaattista, inhimillistä ja tulevaisuuteen uskovaa talouskasvua.